Tarvikkeet

Häkki

Munkkiarattisi tarvitsee paikan, joka on koti ja turva. Useimmiten tämä paikka on häkki. Häkissä syödään, nukutaan, levätään tai vaikka mökötetään. Yhden linnun häkin pohjan pinta-alan on oltava minimiltään 0,75 m² . Jokaista ylimääräistä lintua kohden tulee pinta-alaa olla 0,10 m² lisää.

Liian suurta häkkiä ei olekaan, joten osta suurin mahdollinen. Pinnavälin tulisi olla sen verran pieni, ettei lintu voi jumittaa päätään ritilään tai verkkoon. Sopiva pinnaväli munkkiaratille on noin 15 mm-20 mm.

Pitopaikan lattia ei saa hygieniasyistä olla verkkoa, jota sen sijaan ainakin osan seinistä on oltava pienehkössä häkissä, sillä lintu tarvitsee mahdollisuuden kiipeilemiseen. Kiipeilymahdollisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että osan häkin pinnoista on oltava vaakatasossa.

Paras häkin malli on joko kuutio tai suorakulmainen särmiö. Muodoltaan häkki ei saa olla pyöreä. Pyöreät häkit ovat yleensä aivan liian pieniä, hermostuttavat lintuja, eikä niissä ole tarpeeksi vaakatasossa olevia pinnoja, mikä vaikeuttaa liikkumista seiniä pitkin. Lisäksi pienat kapenevat usein niin jyrkästi häkin katossa, että lintu voi helposti vahingoittaa jalkansa, mikäli jää jumiin varpaistaan tai kynsistään.

Pienen häkin pohjalla voidaan käyttää sujuvasti sanomalehteä tai puuhaketta. Sanomalehtien kannattaa olla pari viikkoa vanhoja, jotta tuorein muste on jo kuivunut ja hieman haihtunut. Puuhake on esteettistä, mutta se on myös muistettava vaihtaa säännöllisesti bakteerikasvustojen välttämiseksi. Toinen hyvä vaihtoehto erityisesti suurten häkkien pohjalle on allergisille hevosille tarkoitettu pellavakuivike, jota saa ainakin K-maataloudesta noin 20 kg säkeissä. Tavara on oikein riittoisaa ja pellavakuivike on myös helppo pitää puhtaana.

Häkin sijainti

Häkin tulee olla valoisassa paikassa, muttei kuitenkaan suoraan auringonvalon alla, jotta häkkiin ei tule liian kuuma. Soveltuvainen paikka on esimerkiksi huoneen kulma. Keittiö ei ole linnun paikka, sillä keittiö täytyy monista erilaisista höyryistä kokatessa. Esimerkiksi ylikuumentuneen teflonpannun höyry on tappavan myrkyllistä munkkiaratille.

Linnut tuntevat olonsa kotoisammaksi ylhäällä, ja onkin hyvä ajatus pitää häkki sen verran korkealla, että linnut pääsevät omistajan silmien korkeudelle. Näin omistaja pääsee myös juttelemaan linnuilleen helpommin. Mikäli talossa on neitokakadulle vaarallisia eläimiä, kuten kissoja, täytyy häkin olla sellaisessa tilassa, etteivät muut eläimet pääse häiritsemään lintua.

Orret

Munkkiaratit käyttävät leposijoinaan orsia, häkin seiniin tuettuja ”kapuloita”. Orret ovat parhaita, kun ne on tehty luonnonpuusta, joka on hyväksi jaloille vaihtelevan kokonsa ja muotonsa ansiosta. Turvallisia puita orsiin ovat esimerkiksi omenapuu, koivu, jalava, pyökki, haapa, paju, vaahtera ja pihlaja.

Orren täytyy olla vähintään niin paksu, etteivät linnun etuvarpaiden kynnet kosketa takavarpaiden kynsiä. Muovi ei ole hyvä materiaali, sillä se ei tarjoa minkäänlaista vaihtelua linnun jalalle, eikä tarjoa puun tavoin nakerreltavaa. Juuri muoviset orret ovat syynä moniin jalkaongelmiin. Luonnonpuu kuluttaa jonkin verran kynsiä ja nokkaa, joten se säästää lintua leikkauskerroilta. Jotkut laittavat orsille lintujen kynsien hiomiseen tarkoitettua hiekkapaperia, mutta hiekkapaperi voi hangata ongelmallisesti jalkapohjan ihoa. Mikäli hiekkapaperia käyttää, se täytyy asettaa orren alapuolelle, jolloin vain kynsi koskee siihen.  Nykyisin on kehitelty myös niin kutsuttuja terveysorsia tai pedikyyriorsia, jotka ovat muodoltaan hieman kuhmuraisia. Muodosta johtuen kynnet ja nokka kuluvat sopivasti, lintu saa mineraaleja ja jalkapohjat pysyvät silti terveinä.

Ruokakupit

Munkkiarateille on saatavilla monen muotoisia kuppeja, monista eri materiaaleista. Yleisimpiä ovat muovi- ja teräskupit. Osa kupeista laitetaan suoraan kiinni häkkiin, toisissa puolestaan on jonkinlaiset koukut. Teräskupeilla on yleensä kehikko, johon kuppi pudotetaan niin, että koukkuja ei tarvitse ottaa pois häkin seinästä, kun ruoka vaihdetaan – vain kuppi nostetaan. Toisella munkkiaratillani on tapana heitellä kuppia, joten käytän verkkoon ruuvattavaa kehikkomallia, josta kuppi ikään kuin nostetaan pois.

Jos mahdollista, ruokailupaikka kannattaa asettaa siten, että kupit voi ottaa pois häkin ulkopuolelta. Näin et häiritse lintua ruokia vaihtaessasi. Ulkokautta vaihdettavat kupit ovat erityisen käteviä pesimistilanteessa ja tuotaessa uutta lintua taloon, jolloin kaikkea stressiä on vältettävä. Lähes kaikki tehdastekoiset häkit tarjoavat ruokakupeille omat paikat. Eläinkaupasta on saatavilla myös sellaisia kuppeja, jotka kiinnitetään metallikoukuilla häkin seinään. Ellei häkki tarjoa jo valmiiksi paikkoja kupeille, kannattaa turvautua näihin koukuilla varustettuihin kuppeihin ja asettaa ne lähelle häkin ovea, jotta ravinnon vaihtaminen tapahtuu mahdollisimman helposti. Jos ruokakupit ovat lattialla, niihin joutuu helpommin linnun ulostetta, lisäksi ne kaatuvat herkemmin, elleivät ole raskaita. Toisaalta neitokakadu on maaruokailija, joten se saattaa nauttia ruokailusta nimenomaan lattiatasolla. Mikäli ruoat pidetään lattialla, on hygieniasta huolehdittava entistä huolellisemmin.

Kuppien määrä riippuu tarjotta van ruoan ja lintujen määrästä. Laajasta, laakeasta astiasta syö useampikin lintu kerrallaan, mutta pääsääntöisesti normaalin kokoisia kuppeja tulisi olla vähintään yksi lintua kohden.

Munkkiaratit tarvitsevat raikasta vettä päivittäin. Ne kylpevät myös mielellään, joten laaja vesiastia voi olla hyvä ajatus.

UV-valo

Aurinko tuottaa uv-valoa. Koska linnut näkevät sellaisia värejä, jotka vaativat juuri uv-valon näkyäkseen oikein, on sisälinnulle tarpeellista antaa keinotekoinen uv-lamppu – lintulamppu – auringon korvaajaksi. Uv-valon tärkeys perustuu myös siihen, että se täyttää tarpeet D-vitamiinisynteesin syntymisessä ja auttaa näin kalsiumin imeytymisessä. Uv-lamppuja saa ostaa joistakin eläinkaupoista juuri lintuja varten, mutta niitä voi myös tilata sähköliikkeitten kautta. Yleisimmin valot ovat loisteputkia, joissa valon pituus on juuri linnuille suosiollinen. Vaikka markkinoilla on muillekin eläimille, kuten matelijoille tarkoitettuja vastaavia lamppuja, kelpaa lampuksi parhaiten juuri linnuille tarkoitettu versio. Erityisesti talven pimeänä aikana lisävalaistus on ehdottomasti tarpeellinen.

UV-lamput eivät kuumene vaarallisesti, mutta ne tuottavat valoa vain hyvin lyhyen matkan päähän, noin metrin etäisyydelle, joten valon on oltava munkkiaratin välittömässä läheisyydessä, mieluiten kiinni häkin ulkopuolella. Johtojen ympärille kannattaa hankkia jokin suoja, esimerkiksi paksu ja eristävä teippi, jotta lintu ei pureskele johtoa. Lisäksi valo on vaihdettava vuoden välein.

Munkkiaratti, joka ei ole aikaisemmin saanut uv-valoa lampun tai auringossa ulkoilemisen kautta, täytyy totuttaa valaistukseen pikkuhiljaa. Lamppua pidetään aluksi päällä vain vähän aikaa, mutta pikkuhiljaa aikaa pidennetään.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *